Metka

Mikä oli pienryhmänne anti Metkan koulutuksesta?

Metka on mediakasvatukseen erikoistunut järjestö joka suuntautunut pedagogisesti lasten mediakasvatukseen. Metka järjestön ja mediakasvatukseen erikoistuneet luennoivat meille tästä järjestöstä, sen toiminnasta ja töistä. He kävivät läpi erilaisia pajoja, joita he ovat pitäneet lapsille ja näyttivät tuloksia. Tulokset olivat erittäin positiivisia ja yllättäviä. Usein tulee aliarvioitua lasten kykyjä tehdä luovaa työtä, mutta se on aivan turhaa. Usein käy niin että lasten työt varsinkin mediakasvatuksen osalta ovat huomattavasti enemmän täynnä ajatuksia, juonia, hienoja visuaalisia ratkaisuja ja efektejä kuin aikuisilla opiskelijoilla.

Mediapajat, joihin osallistuimme luentojen jälkeen, olivat erittäin suuri pettymys ainakin elokuva-pajan osilta. Sana "paja" johti tällä kertaa pahasti harhaan, koska emme tehneet pajassa muuta kuin istuimme ja kuuntelimme samoja asioita mitä luennolla kävimme läpi. Lisäksi kuuntelimme myös luennoitsijan omasta projektista. Saimme esittää kysymyksiä halutessamme, mutta harmittamaan jäi se, että emme saaneet kokeilla itse elokuvan tekemistä millään tavalla. Pajasta ei jäänyt ainakaan itselleni mitään käteen. (Eve)

Olimme Even kanssa samassa elokuvapajassa ja voin kyllä kompata hänen tuntojaan. Pajan vetäjä oli jo luennolla syönyt hieman omaa uskottavuuttaan vähättelemällä omaa ammattitaitoaan ("mähän en siis ole opettaja, mä olen vaan tuottaja"), joka kieltämättä särähti hieman korvaan, koska me olimme nimen omaan menossa kuulemaan ammattituottajan ajatuksia. Sanana "paja" tuo myös mieleen aktiivisen toiminnan, jota emme kylläkään saaneet. Istuimme pari tuntia luokassa, suurimmaksi osaksi hiljaa ja kuuntelimme hänen valmistelematonta ja paikoin melko epäloogista selitystä. Parhaaksi anniksi muodostuivatkin kokeneen opettajan omat käytännön kokemukset. Valitettavasti tästä koulutuksesta jäi todella vähän käteen. (Saara)

Pelipaja kuitenkin oli paljon parempi kokemus, sillä pääsimme todenteolla itse kokeilemaan ja testamaan tietokonen pelin tekemistä Kodu game -ohjelmalla. Vetäjä oli itse todella kiinnostunut ohjelmasta ja sai meidätkin innostumaan. Työskentelimme vetäjän ohjeistuksella pala palalta ja välillä turhautti ja meinasimme jäädäkin jälkeen. Kokemus oli kuitenkin hyvin antoisa kun pääsi luennoinnin sijasta itse kokeilemaan ja leikkimään ohjelmalla ja sai siitä jonkinlaisen käsityksen. Hyvää pajassa oli myös se, että samalla vetäjä kertoi, miten tällaisen ohjelman käyttö on mahdollista koulumaailmassa. Yliopistomme koneilla on nyt ladattu samainen ohjelma, joten sen käyttöä voi vielä harjoitella lisää. (Anna)

Media opettajan työn tukena

Miten koette median opettamisen tulevassa luokanopettajan työssä ja kuvataiteen opetuksessa?

Median käytön opettaminen on nykyajan lapsille tärkeä taito oppia niinkuin myös opettajalle itselleen. Nykyään kun kaikki tapahtuu tietokoneiden välityksellä, niin myös oppiminen suurelta osin. Nyky tietoyhteiskunnassa eläminen vaatii mediataitojen omaksumista ja niiden taitojen jatkuvaa kehittämistä. Lähes jokaisessa perheessä lapsilla on joko itsellään tai yhteisesti perheessä käytettävissä kameroita, kännykkäkameroita ja muita vempaimia niin miksi niillä ei voisi leikin ohessa myös oppia jotain?

Median käyttö kasvatuksessa pedagogisena mallina on varmasti toimiva opetusmetodi. Erilaisista animaatioista, elokuvista ja valokuvista voi nähdä lapsen omaa kulttuuria ja mediatuottamista, mistä oppii niin toinen lapsi kuin aikuinenkin. Tosin median käyttö opetuksessa vaatii myös opettajalta tietoa ja taitoa käyttää eri välineitä ja materiaaleja. Näitä taitoja en ole itse (Eve) saanut omassa opetuksessani kouluaikoina ja ne tulivat uusina asioina nyt yliopistossa opiskellessani. Tarvitsisin kuitenkin vielä melko paljon omatoimista harjoittelua että pystyisin luottavaisin mielin käyttämään mediaa omassa opetuksessani.

Kuitenkaan en näe mitään estettä median käytölle opetuksessa ja tuen ajatusta täysin (Eve). Toisaalta median käytössä voi tulla esiin ongelmia, kuten tavaroiden ja teknisten välineiden määrät voivat olla vähäisiä tai olemattomia, luokat voivat olla liian suuria projektien tekemiseen, koska opettajalla ei ole välttämättä aikaa neuvoa oppilaita yksilöllisesti tarpeeksi.  Yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi käyttää mediakasvatusta apuna toisessa aineessa joissa esimerkiksi luokka on jaettu kahteen ryhmään. Näitä voisi olla esimerkiksi äidinkieli ja matematiikka. Äidinkielessä varsinkin ilmaisutaidon oppiminen on olennainen osa opetusta, joten miksi ilmaisutaitoa ei voisi opettaa vaikka elokuvan avuin?

Huomaan saaneeni jo 90-luvun alussa melko edistyksellistä opetusta Norssilla, koska meillä mediaa hyödynnettiin sen ajan mahdollisuuksien mukaan useammissakin aineissa. Itse olen kuitenkin hieman varautunut median käyttöön opetuksessa, vaikka olenkin paljolti samaa mieltä Even kanssa. Mielestäni median käytössä painopisteet tulisi olla erilaisten laitteiden käyttöön ohjauksessa (kaikilla oppilailla ei välttämättä ole pääsyä edes peruslaitteisiin, joten näin luotaisiin tasapuolisemmat lähtökohdat kaikille) sekä lähdekritiikissä ja tietynlaisessa media-etiketissä. Näin lapset saisivat peruskäsityksen erilaitteista ja ohjelmista, mutta muistaisivat myös omien aivojen käytön. Toki mediaa voidaan käyttämään tehostamaan ja värittämään opetusta, kunhan siitä ei vain tule itse tarkoitus. (Saara) 

Mielestäni mediaa voi hyödyntää opetuksessa niin kuvataiteen kuin äidinkielen tunnilla. Näiden lisäksi sitä voi hyödyntää myös luonnontieteissä ja niin kutsutuissa lukuaineissa, jolloin voidaan kuvata jokin elokuva, animaatio tai analysoida kuvia tai valokuvata. Mahdollisuuksia on mielettömästi. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että mediaa tulisi mahdollisuuksien mukaan integroida mahdollisimman paljon muihin oppiaineisiin. Kuitenkin olen Saaran kanssa samaa mileät sekä siitä, ettei mediasta pidä tulla itse tarkoitus integraatiota hyödyntäessä ja siitä, että tärkeintä kuvataiteen tunneilla olisi tutustuttaa oppilaat tuntemattomien ja ehkä uusienkin laitteiden ihmeelliseen maailmaan. (Anna)

24.4.13 Animaatio

Tehtävänanto

Pienryhmä tekee esineanimaation tunnin alussa annetuista esineistä. Välineet ovat digikamera ja editointiohjelma (PhotoShop Premiere). Animaatiosta tehdään myös synopsis (animaation kulku) sekä luonnosmainen kuvakäsikirjoitus. Tehtävän jaetaan niin, että yksi on ohjaaja, yksi kuvaaja ja 1-2 henkilöä ovat animaattoreita. Ryhmän jokainen jäsen osallistuu työn kokoamiseen kuvankäsittelyohjelmalla.

Tässä "epäonnistuneen" animaation kuvakäsikirjoitus:

  Piirros 

(esim. ykköskohtaan kuuluu useampi kuva)      mitä kuvassa tapahtuu              mitä kuvassa on

                                                                        

                               
 1. Roskattu luonto                                                Roskattu luonto näkyy              Kasvi (viidakko)

                                                                                viidakossa.                                   ja roskat               

                                                                               

2. Roskattu luonto ja apina                                  Apina ilmestyy ”puusta              Kasvi, roskat ja apina

                                                                                roikkuen” kuvaan.

                                                                               

3. Roskattu luonto, apina ja batman                   Batman tulee ja haluaa               Kasvi, roskat, apina

                                                                                pelastaa luonnon.                         ja Batman

4. Luontoa, apina, batman taustalla                    Apina ymmärtää                          Lähinnä vain apina

                                                                                hävinneensä ja häviää 
                                                                                 kuvasta.      

                               

 5. Batman, roskat hävinneet, puhdistettu 

ja pelastettu luonto                                                Batman juhlii voittoaan.              Puhdas luonto, batman

 6. Pelastettu luonto loppukuvana.                       Nyt on puhdas luonto.                  Puhdas ”viidakko”

                                                                               

Ajatuksia animaatiosta 

Annan ajatuksia:

Animaatiotunnin alussa saimme Marilta yhdeksi animaatiossa käytettäväksi esineeksi apinan. Halusimme jatkaa animaatiossa teemaamme ”hyvä vs. paha” joten valitsimme omaksi esineeksemme Batmanin. Näitä esineitä hyödyntäen lähdimme kehittämään animaatiollemme juonta. Päätimme ottaa haasteen ja tehdä animaation yliopistolta löytyvän kasvin luona niin että roikotamme apinaa ja Batmania. Tämä todellakin oli haaste, sillä ainakin oma käteni kramppasi jo puolessa välin animaatiota ja oli todella suuri haaste saada liikuteltua sekä apinaa että Batmania tarpeeksi vähän kerralla. Tästä syystä useassa kohtaa kädet näkyivät ja siirtymät olivat turhan pitkiä.

Päätimme kuitenkin tehdä animaation kunnialla loppuun saakka ja aloimme Even kanssa työstää animaatiota. Se olikin aika työlästä, mutta Marin avustuksella saimme sen kuitenkin tehtyä alusta loppuun asti alkuteksteistä aina lopputeksteihin saakka. Molemmille jäi kuitenkin aika lailla huono maku animaatiosta, emmekä olleet siihen tyytyväisiä.

Tästä syystä päätimme, että teemme vielä uuden kokeilun tasaisella pöytätasolla. Siitä teimmekin yksinkertaisemman ja käytimme ohjelmana Movie Makeria. Tämä ihan vain siksi, jotta animaation tekemisestä olisi jäänyt meille parempi fiilis. Huomasimme työskennellessämme sen, että lapsia tulee huomauttaa siitä, että keksivät animaatiolle todella ytimekkään juonen ja työskentely tapahtuu tasaisella pöytätasolla niin, että esineiden liikuttaminen on helpompaa. Niin kuin fotogrammeista ja kuvankäsittelystäkin, opin myös animaation kohdalla paljon asioita, joita tulee oppilaiden kanssa opettajan työssä huomioida. Yksinkertaisuus on aina valttia kun lähdetään työskentelemään ensimmäistä kertaa.

Saaran ajatuksia:

Animaatio kerta ei mennyt aivan niin kuin toivottiin. Ensinnäkin meillä oli kotona hämminkiä kipeän lapsen takia ja jouduinkin loppujen lopuksi lähtemään hieman aikaisemmin demolta, koska Kerttu oli viety lasten polille.

Animaation teko oli alusta lähtien aika tahmeaa. Luulen, että sitä olisi helpottanut, jos meillä olisi ollut tiedossa minkä esineen saamme toiseksi animaation ”päähahmoksi”. Lähdimme yrittämään aivan liian hienoa kikkailua, etenkin kun kukaan meistä ei ollut aiemmin tehnyt animaatiota. Hahmot heiluivat aivan liikaa ja niitä oli vaikea liikutella ilmassa. Kuvien laatu oli myös huono, joten sekään ei auttanut lopputulokseen.

En valitettavasti ollut mukana animaation kokoamisessa, mutta materiaalimme oli huonoa, joten lopputuloskaan ei päätä huimaa. Näin ollen Premier-ohjelman käyttö jäi minulta myös väliin, mutta tutustuin itsenäisesti animaatiomateriaaliin, netistä löytyviin vinkkeihin, äänisivustoihin sekä Movie Maker-ohjelmaan, joka ainakin ryhmän kanssa palaveeratessamme kuulosti paljon helppokäyttöisemmältä kuin Premier.

Päädyimme myös yhteisymmärryksessä tekemään uuden animaatioharjoituksen. Tällä kertaa se toteutettiin alustalla ja legojen käyttö mahdollisti sen, että hahmot todellakin liikkuvat tasaisesti. Tämän harjoituksen tarkoituksena oli siis opetella lähinnä hahmojen liikuttelua ja löytää mahdollisimman käyttökelpoisia välineitä animaation tekoon. Legot eivät välttämättä ole kaikkein kekseliäimmästä päästä, mutta tämä harjoitus meidän olisi ehdottomasti kannattanut tehdä ennen varsinaista animaatioyritystämme.

Koska animaatio itsessään on melko simppeli, kokeilimme monia erilaisia lisätehosteita, joista lopulliseen animaatioon jäi vain pieni osa: ääntä, tekstiä ja muutama siirtymä sekä tietenkin ajastukset.

Animaatio-osuudesta jäi huonoin maku, mutta ainakin harjoittelimme asiaa vielä, emmekä menneet sieltä missä aita on matalin. Tämän voi myös ottaa hyvänä oppimiskokemuksena ja onneksi nämä ongelmat tulivat meille vastaan nyt, eikä jonkun oppilaan työssä. Nyt osaamme varoittaa heitä ja tasottaa hieman animaatiopolkua heidän edessään.

Lyhyesti kiteyttäisin animaation jälkimainingit näin: ajatus hyvä – toteutus heikko.

Even ajatuksia:

Olin ulkomaan matkalla Indonesiassa kun aloitimme ryhmätyön tekemisen. Animaatio oli ainoa demo, jossa sain olla ryhmäni kanssa ja olin jo omassa päässäni reissussa ehtinyt kehitellä vaikka mitä "hienoja" ajatuksia animaatio-demolle. No nämä ajatukset romuttuivat samalla kun tajusin kuinka vähän materiaalia ja aikaa meillä on animaation tekemiseen. Kunnianhimo ei kuitenkaan antanut periksi vaan lähdimme työstämään animaatiota haukkaamalla aivan liian ison palan kakkua, johon sitten lähes tukehduimme.

Suunnittelimme että olisi hauskaa jos saisimme animaatioon viidakon näköisen ympäristön, jossa tapahtumat tapahtuvat. Etsimme siis lähimmän puskan jonne hahmomme tungettiin. Animaatio on todellakin helpoin tehdä tasaisella alustalla niin ettei tarvitse kannatella hahmoja kuvaamisen aikana. Kameran live-kuvasta ei näkynyt kuvien heikkolaatuisuus, mikä ilmeni vasta kun siirsimme kuvat Premier-ohjelmaan.

Premier ei ohjelmana ollut ollenkaan huono, vaan turhautuminen, pettymys ja väsymys johdatti varsinkin minut todella kiukkuiseen tilaan. Ohjelma oli loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen ja pienellä avustuksella sen käyttäminen ei varmasti ole lapsillekaan kovin vaikeaa. Sopivien äänien ja musiikin etsiminen oli mukavaa ja uskon että kuvien siirtäminen ohjelmaan olisi onnistunut huomattavasti paremmin kun olisimme kysyneet apua ensin.

Onneksi kuitenkin saimme positiivisemman kokemuksen animaation tekemisestä ja koen että myös nämä epäonnistumiset ovat erittäin tärkeitä asioita ja niistä opimme jopa enemmän kuin itse onnistumisesta. Elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan.

Huomio!
Yritimme liittää tänne blogin jatkeeksi myös tekemämme harjoituksen, jossa palasimme aivan perusteisiin, mutta sen liittämisessä oli ongelmia emmekä saaneet sitä tänne. Norsuanimaatio löytyy siis TEMP-kansiosta.

Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?
Lasten kanssa kieltäisimme ehdottomasti liian kikkailun asettamalla animaatiolle tiettyjä vaatimuksia. Yksi melko varma keino epäonnistua, on lähteä toteuttamaan ensimmäistä animaatiota meidän tavallamme: liian suurin luuloin. Animaatio on hyvä toteuttaa tasolla ja mielellään niin, että sekä taso että kamera on kiinnitettynä. Jo pelkkä liipasimen painaminen voi aiheuttaa sen, että kamera heilahtaa ja sillä voi olla melko suuriakin vaikutuksia lopputulokseen.
Animaatioryhmät kannattaa myös pitää melko pienenä, sillä näin varmistetaan se, että jokaisella on tai ainakin pitäisi olla projektissa tekemistä. Ryhmäkokoja miettiessä on hyvä huomioida se, että kaikilla olisi joku selkeä tehtävä; kuvaaja, hahmojen liikuttaja, äänimies jne. Välineitäkin varmasti riittää useimmissa kouluissa, sillä animaatioita voi toteuttaa niin monin eri tavoin. Yksi melko suosittu menetelmä tällä hetkellä onkin iPadien hyödyntäminen tähän tarkoitukseen. Toki käytössä voi olla aivan tavallinen digikamerakin. 

Valokuvaus

Tehtävänanto:

Jokainen pienryhmän jäsen valokuvaa kaikki tehtävänannon mukaiset kuvat. Näistä valokuvista ryhmä päättää lopulliseen kuvasarjaan tulevat valokuvat. Jokaiselta on väh. yksi valokuva kuvasarjassa.

Kuvasarjan kuvat:

• hetken valinta
• tallentava – dokumentti (objektiivinen)
• löydetty – luonto (objektiivinen)
• lavastettu – studio (subjektiivinen)
• näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)
• ilmaisutekniikan valinta – valo ja varjo
• näkökulman valinta

 

Elämän pieniä suuria ihmeitä



Ilmaisutekniikan valinta - valo -varjo ©Saara Löppönen

Hetken valinta ©Saara Löppönen

Lavastettu – studio (subjektiivinen) © Anna Martikainen



Löydetty – luonto (objektiivinen) ©Saara Löppönen

Näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen) ©Eve Tuppurainen

Tallentava – dokumentti (objektiivinen) ©Eve Tuppurainen
 

Näkökulman valinta©Eve Tuppurainen

Ajatuksia valokuvauksesta

Saaran ajatuksia:

Valokuvia kävimme ottamassa yhdessä Annan kanssa, koska meillä molemmilla oli hieman sellainen olo, että voitaisiin tarvita toistemme tukea ja ideoita. Ilokseni sain huomata, että ideat lähtivätkin lentoon melko pian sen jälkeen, kun olimme ottaneet kameran kauniiseen käteen ja lähteneet pikkukävelylle. Joistakin teemoista tuli useampiakin kuvia, sillä päivän edetessä löysimme parempia kuvauspaikkoja ja ideoita.

Erityisen tyytyväinen olen ilmaisutekniikan valintaan (valo – varjo), jossa pelasimme kameran asetuksilla. Valitsimme korostettaviksi väreiksi harmaan eri sävyt ja se toimi mielestäni upeasti. Anna on kuvassa aivan mahtava, ihan kuin metsässä. Toinen kuva, johon olen erityisen tyytyväinen oli lavastamamme, hieman provosoivakin kuva, jossa minä olen sytyttämässä tupakkaa. Löydetty – luonto kuvassa toistuu mielestäni hauskasti luonnon oman värisävyt ja näyttääkin siltä, kuin kulahtaneella, pusikkoon kadonneella jalkapallolla olisi oma suojaväritys. Sitä oli oikeastikin vaikea erottaa läheisen kiven vierestä. Tätä kuvaa emme kuitenkaan liittäneet lopulliseen kuvasarjaan, sillä meillä oli aika paljon hyvää materiaalia, josta valita.

Omalta kohdaltani voisin todeta sen, että kuvakulmien ja rajauksen käyttöä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin. Tosin kuvasarjaan valituissa kuvissa näkyy hieman muunlaista "kameralla kikkailua".

Even ajatuksia:

Otin omat kuvani kun olin matkalla Indonesiassa. Olin miettinyt jo valmiiksi monta asiaa mitä olisin halunnut kuvata. Kuitenkin tajusin pian että en voinut suunnitella mitä näen matkalla ja mitkä kuvat sopisivat parhaiten ryhmämme ottamiin kuviin, jotta saisimme niille jonkunlaisen yhtenevyyden.

Ensimmäinen (näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)) kuvani tuli kuitenkin aivan yllättäen mieleeni kun ystäväni poltti itsensä niin pahoin auringossa, että jouduimme käymään sairaalassa näyttämässä hänen kasvojaan. Niitä en kuitenkaan halunnut ottaa kuvaan, joska halusin pitää ystäväni anonyymina. Ystäväni rakastaa aurinkoa ja ottaa aina kesäisin pakkomielteenomaisesti aurinkoa. Hän valitteli vielä palettuaan, että on masentavaa kun sataa, kun ei voi ottaa palaneelle iholle uutta väriä. Ulkonäkö vai terveys, mikä sinulle on tärkeintä?

Toisessa kuvassa (tallentava – dokumentti (objektiivinen)) olimme kiertelemässä autolla vuoristoa ja näimme valtavan temppelialueen suurten, noin 20 metrien korkuisten puiden lomassa. Kävimme kurkistamassa aluetta ja näimme kun nuoret hindut puhdistautuivat synneistään ja rukoilivat temppelin altaassa. Uskonnot ovat alkaneet kiinnostaa itseäni vasta muutama vuosi sitten ja mielestäni tuo rituaali oli jollain tavalla todella kiehtovaa katsottavaa.

Kolmas kuvani, (näkökulman valinta) on kuva Indonesian rannalta. Löysin rannalla kävellessäni edestäni kuolleen, juuri paikalleen huuhtoutuneen pallokalan, joka pyöri edessäni veden virratessa sen ylitse. Mielestäni se oli jotenkin niin hienon näköinen että otin siitä kuvan, vaikka kuolleen kalan kuvaaminen tuntuikin jotenkin väärältä. Löysin jotain kuollutta, masentavan ja onnettoman näköistä ilon ja kauneuden keskeltä.

Annan ajatuksia:

Niin kuin Saara jo sanoikin, olimme ottamassa valokuvia yhdessä. Saaralla oli järkkäri mukana, jota minäkin pääsin innoissani testailemaan. Kuvausprosessi oli hauska, saimme toisiltamme ideoita, ja pystyimme käyttämään toisiamme kuvauksissa mukana. Saara huomasi puiden muodostaman varjon OKL-hallin seinässä ja innostuimme tästä. Otimme toisistamme kuvia, jotka päätyivät myös Facebookin profiilikuviksi. Tuo kuva, jonka Saara valitsi tänne, on todella hieno, myös omasta mielestäni. 

Lavastettu-studio -kuva on mielestäni sopiva lavastetuksi kuvaksi, koska halusimme sen olevan selkeästi tilanne, joka ei todellisuudessa, ainakaan Saaran tapauksessa ole mahdollista. Halusin, että kuvassa tulee näkyviin kyltti "tupakkapaikka" ja tilanne, jossa Saara olevinaan kameraa huomioimatta on sytyttämässä tupakkaansa maha pystyssä. Koska Saaralla oli myös oikein söpö asu päällä, halusin että se tulee näkyviin piposta aina Converseihin asti. Uudet kengät ja kaikkea! 

Toisessa kuvassa, näkemyksellinen-tulkitseva, kuvasin metsää, jossa näen olevan jotain negatiivistä. Tuossa kuvassa en koe luonnon olevan kauneimmillaan. Siinä näkyy selkeästi ruma viemäri, muovipussi ja likainen vesilammikko. Halusin ottaa kuvan pystyasennossa siksi, että kuvassa näkyisi ohuet ja ja karunoloiset puut verrattuna takaa kuultavaan vihreään terveeseen metsään. Toisaalta hauskan kontrastin kuvaan tuo aurinko, joista muodostuu myös puiden varjot. Se vaikuttaa ehkä myös siihen, että kuvan viemäri ja vesi korostuu.


Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?

Koulumaailmassa valokuvaus olisi mielestämme helppo integroida melkein aineeseen kuin aineeseen. Lisäksi jokaisessa koulussa on todennäköisesti välineet sen toteuttamiseen. Valokuvaus on usein myös hyvin pidetty aihe ja koska monella oppilaalla on koko ajan kamera mukana (puhelimessa), niin olisi hyvä opettaa heille hieman valokuvauksen perussääntöjä. Koulussa ei ole varmaankaan tarpeen mennä kovin syvällisiin asioihin ja ainahan on mahdollisuus pitää vaikka valokuvauskerhoa, jossa näihin asioihin sitten panostetaan syvällisemmin.

Opstuksessa voisi aivan hyvin keskittyä muutamiin olennaisiin perustoimintoihin, jotka löytyvät ainakin nykyään lähes joka kamerasta (zoom, värien korostus) sekä kuvakulmiin ja rajaukseen. Niillä pääsee jo mielestämme todella pitkälle!

Kuva-analyysi

Kuvan lähde:

http://www.pelaajalehti.com/wordpress/wp-content/2008/09/ps3ad.jpg

Tehtävänanto:

 ”Kuka oikeastaan on kuvassa?"
Valitkaa pienryhmässä kuva (esim. mainoskuva, lehtikuva), joka puhuttelee teitä. Analysoikaa sitä käyttäen kolmitasoista kielioppia – pintataso, konnotaatiotaso ja abstraktitaso.

  

Aloitimme kuva-analyysin teon miettimällä, mistä löytäisimme mahdollisimman puhuttelevan kuvan. Päädyimme ensin etsimään uutiskuvia, sillä ne ovat usein melko dramaattisia, mutta kuitenkin “vähäeleisiä”. Lopullinen kuva löytyi kuitenkin puolivahingossa. Anna haki kuvaa sanalla “mainoskuva” ja tämä kyseinen otos kiinnitti hänen huomionsa. Me muut innostuimme kuvasta, koska siinä oli jotain mielenkiintoista ristiriitaisuutta, jota halusimme lähteä pohtimaan ja analysoimaan yhdessä.

Pintataso eli denotaatiotaso (aihesisältö)

Valitsemamme kuva on Sonyn PlayStation -mainos, joka on saanut paljon mediahuomiota. Kuvassa on hoikka ja kalpea tyttö, jonka hoikkuutta korostaa kireä valkea toppi ja kolmet suuret miesten housut hänen ympärillään. Tytön päällä olevien housujen omistajien yläruumiit makaavat hiekalla liikkumattomina, kuin kuolleina. Tausta on hämärä ja hyvin synkkä, ainoa valonpilke on aurinko joka loistaa hieman pilvien välistä. Hiekalla oleva kasvisto on hyvin karua ja taustalla oleva vuoristo näyttää myös melko kuivalta ja karulta. Taivas onkin kuvassa korostettu ja valo loistaa myös kuvassa olevaan tyttöön. Tyttö ei näytä kuuluvan karuun maisemaan muuten kuin kalpean värimaailmansa puolesta. Hän voisi olla kuin kuka tahansa naapurin tyttö, jota ei normaalisti kuvittelisi näkevänsä tällaisessa maisemassa.

Konnotaatiotaso (sivumerkitykset, mielleyhtymät, arvosisällöt, symbolinen rakenne)

Emme yhdistä kuvaa suoranaisesti PlayStationiin. Tytöstä tuli meille ensimmäiseksi mieleen maatuska, vaikkei kuvan teema ja maatuska millään lailla liitykään yhteen. Tämä mielleyhtymä tulee ehkä siitä, että maatuskat ovat onttoja sisältä ja myös niitä voi ikään kuin pinota päällekkäin niin kuin kuvan henkilöille on tehty. Ulomman kerroksen alta paljastuu aina uusi hahmo. Tosin tässä yllätyksellistä on se, että kolmen miehen ruumiin sisältä ei löydykään miestä, vaan nuori tyttö.

Miehet on kuvattu onttoina, joka kuvastaa sitä, että heidän elämänsä ei lakkaa vaikka heidän ruumiinsa “katkeaisivat”. Etummainen mies hymyilee ja taaimmaisella miehellä on silmät auki. Nämä seikat kuvastavat mielestämme juuri sitä, että alaosatominakin miehet eivät oikeasti ole kuolleita. Tämä ja miesten eloisat ilmeet kuvastavat sitä, että pelimaailmassa kuolleinakin hahmot voivat elää. Tai ainakin heillä on aina mahdollisuus uuteen elämään, mikään ei ole lopullista. Voiko tämä vaikuttaa siihen, että peleillä ei aina ole positiivinen vaikutus lapsen moraaliin sekä oikean ja väärän hahmottamiseen? Peleissä tappaminen voi olla mahdollisuus pysyä itse elossa ja selviytyä eikä sitä pidetä millään lailla vääränä. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, voi se vaikuttaa myös lasten maailmankuvaan. Kuva on myös melko raaka, jos mietitään sitä, että hyvin nuoretkin lapset pelaavat PlayStationilla. Lisäksi mietimme sitä, miten lapset reagoivat tällaiseen mainokseen, joka ei varmaankaan ole suunnattu varsinaisesti lapsille, mutta on silti heidän ulottuvillaan.

Tässä kuvassa on hyvin paljon ristiriitaisuuksia. Ensinnäkin tyttö ei edusta tyypillistä kuvaa pelaajasta tai ainakaan sellaista pelaajatyyppiä, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Yleensä pelaajaksi ajatellaan mieluummin nuoret miehet.  Toisekseen miehet on kuvattu “raatoina” ja tyttö on puolestaan hyvinvoivana. 

Toisaalta kuvaa voisi tulkita myös niin, että pelien maailmassa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tässä voisi kuvitella, että miehet ovat olleet tytön hahmoja pelimaailmassa ja sitä mukaa, kun hän on “menettänyt elämiä”, häneltä on aina lähtenyt yksi kuori. Voitaisiinkin ajatella, että juuri tällä hetkellä hän on menettänyt viimeisenkin elämänsä ja on ikään kuin siirtymässä takaisin reaalimaailmaan.

Kuvasta heijastuu kylmä ja raadollinen tunnelma, jolla kuvataan nykypäivän pelien väkivaltaisuutta ja synkkyyttä. Tyttö, joka kuvataan mainoksessa pahiksena, kuvaa sitä, miten nykyään tietokonepelejä voi pelata kuka vaan. Tytön kasvoista näkee myös sen, ettei peleistä enää välttämättä jää hyvä mieli vaan lapset ahdistuvat pelatessaan ja se voi heijastua myös lasten arkielämässä. Tyttö katsoo pelokkain silmin eteenpäin ruumiiden maatessa kylmällä hiekalla.

Kuvan maisema ei myöskään ole sellainen, jota kuvittelee stereotypisesti PlayStation pelejä ajatellessaan. Ehkä sillä kuvataankin yhä realistisempaan suuntaan kehittyvää grafiikkaa ja sitä, että pelimaailma voi tuntua pelaajista aivan oikealta. On tultu pitkä matka ensimmäisistä “tasohyppelypeleistä”.  

On vaikea ymmärtää miten tämä kyseinen mainoskuva ilmentää PlayStationin arvomaailmaa tai mitä sillä loppujen lopuksi ajetaan takaa. Mainoskuva on synkkä ja ehkä hieman masentavakin. Luulisi, että mainoskuvaan haettaisiin ennemminkin sellaista tunnelmaa, johon mahdollisen pelaajan olisi helppo samaistua ja kenties kuvitella itsensä eräänlaiseen sankarin asemaan. Toisaalta voihan olla, että tämän tyyppisten pelien pelaajat voivat samaistua tyttöön: he voivat kokea olevansa oikeassa elämässä aivan vaatimattomia ja tavallisia, mutta pelimaailmassa he ovat voittajia.

Jos kuva tosiaan on mainoskuva ja myös lapsipelaajien nähtävillä, ei ihme että kuva on aiheuttanut paljon keskustelua. Onkohan mainoksesta tahallisesti kuvattu ahdistava ja pelottava? Toisaalta miten tällä kuvalla olisi haluttu innostaakaan pelaamaan? Ennemmin kuva pistää ajattelemaan, millaisia vaikutteita nykypäivän pelit antavat lapsille ja nuorille.

Abstraktitaso (sävyt, tunnelma, rakenne, sommittelu, painotukset)   
Kuva on sommiteltu niin, että päällimmäisten housujen omistaja makaa lähimpänä tyttöä ja sisimpänä olevien housujen omistaja kauimmaisena. Kuva on kuvattu neutraalista kuvakulmasta, mutta siitä selkeästi näkyy arvoasetelma, jossa tyttö on kuvattu voittajana. Siitä huolimatta tytön katse on pelokas ja olemus kalpea, joka kuvastaa tietynlaista painostavuutta, samoin kuin taustalla oleva taivas. Tyttö näyttää isommalta kuin muut, koska hän on etualalla ja auringosta hohtava valo vielä korostaa tätä vaikutelmaa.

Kuvasta voi aistia myös jännittyneisyyttä: tytön ahdistuneisuus o vs. miesten jopa hieman ilkikurinen hymy tai katse. Jännittyneisyyttä kuvaa myös se, että tytön olemus on kalpea valon heijastuessa tyttöön ja hänen päällään on valkea paita, kun taas maassa makaavilla miehillä on päällään tummat vaatteet ja ehkä veriseksikin kuvattu ontto ruumis.

Maisema on kuvassa hyvin laaja ja avara, siellä on myös eri tasoja (esim. tasanko ja vuoret), joka kuvaa hyvin myös pelien maailmaa. Olisi helppo kuvitella, että tyttö voisi lähteä jatkamaan peliään mihin suuntaan tahansa.

Ajatuksia kuva-analyysista

Saaran ajatuksia:

Kuva-analyysi oli minulle yllättävän haasteellinen juttu. Ja ensin pitikin perehtyä melko tarkkaan analysoitaviin tasoihin ja niiden sisältöihin. Tähän löytyi apua sekä netistä, että Moodlen materiaaleista.

Ryhmämme löytämä kuva oli myös melko puhutteleva ja siitä irtosi paljon pohdintoja. Ehkä hieman jäi vaivaamaan, että huomasimmeko kaiken tai muistimmeko kirjata kaikki ajatukset ylös. Oli myös hauska huomata, kuinka samankaltaisia ajatuksia meille kuvasta heräsi. Vaikka kuva sinänsä oli melko ristiriitainen sisällöltään, niin ehkä meidän arvomaailmamme sitten aiheuttivat sen, että tulkintamme olivat melko samankaltaisia.

Kuva-analyysi valmistui lopulta melko vaivattomasti, mutta siinä suurena apuna oli nuo eri analysointitasot. Ja analysoimmekin kuvaa ikään kuin taso kerrallaan, joka mahdollisti sen, että kuva tuli tutkittua mahdollisimman tarkkaan ja ”järjestelmällisesti”. Mikäli olisimme lähteneet analysoimaan kuvaa aivan ”lonkalta”, luulen, että analyysi olisi jäänyt huomattavasti pinnallisemmaksi.

Annan ajatuksia:

Minulle myös kuva-analyysi tuotti vaikeuksia aluksi juuri sen takia, ettemme tienneet miten lähteä kuvaa analysoimaan. Moodlesta löysimme tasot ja niin kuin Saara sanoi, ne ymmärrettyämme alkoi kuvan analysointikin helpottua. Ensin tulkitsimme kuvaa yhdessä yleisesti, jonka jälkeen aloimme kirjoittaa ajatuksia ylös sitä mukaa kuin niitä tuli. Tekstiä ja ajatuksia alkoikin syntyä, jolloin saimme aikaan kokonaisen analyysin. Jännä oli huomata, että vaikka kuvasta voisi nähdä todella paljon erilaisia asioita, tuli mieleemme samanlaisia asioita, jotka tosi asiassa voivat olla aivan päinvastaisia mitä mainoskuvalla on oikeasti haluttu viestittää.

Koen edelleen olevani melko heikko kuva-analyysissä, sillä jo lukiossa koin sen erittäin haastavana aihealueena äidinkielessä. Olenkin kurssin aikana pohtinut, miksi kuvan analysointi tuolloin liittyi niin suuresti äidinkieleen ja miksei sitä olisi voitu harjoittaa myös kuvataiteen tunneilla. Olin kuitenkin hyvin yllättynyt, että kuvasta irtosi itsellenikin niin paljon erilaisia mielikuvia ja loppujen lopuksi tehtävä tuntuikin mielekkäältä ja jossain määrin helpolta. Ehkä tämä johtui suuresti siitä, että koettiin kuvan olevan hyvin mielenkiintoinen. Ajattelinkin niin, että ehkä tällaisia harjoituksia tehtyä alkaa kuviin kiinnittää eri tavalla huomiota. Ja sitä kuvantulkintaa olisikin vapaa-ajalla hyvä harjoittaa.

Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?

Mielestämme kuva-analyysia olisi hyvä harjoittaa jollain muotoa jo alakoulussa. Sen ei tarvitse todellakaan olla näin perusteellista, eikä se ole tarpeellistakaan, vaan kuvaa voitaisiin lähteä tarkastelemaan jo ensimmäisillä luokilla mielikuvituksen pohjalta: mitä kuvassa näkyy, mitä siitä tulee mieleen, millainen tunnelma kuvassa on. Tätä tietoutta on sitten myöhemmillä luokilla helppo lähteä syventämään ja pohtimaan syvällisemmin. Kuva-analyysia voi harjoittaa hyvin esimerkiksi äidinkielen tunneilla. Kun luetaan kappaletta läpi, voidaan samalla tutkiskella kuvia; miten ne linkittyvät tarinaan, mitä tarina olisi ilman kuvia jne. Samanlaista kuvantulkintaa voi harjoittaa esimerkiksi ympäristötiedon, historian tai uskonnon tunneilla. Kuvien analysoinnin tulisikin kulkea koko ajan mukana eri oppiaineissa.

17.4.13 Kuvankäsittely/ alterego

Tehtävänanto: 

Jokainen pienryhmän jäsen muokkaa oman kuvansa (aikaisemmin otettu tai tätä tehtävää varten otettu).
 
Pienryhmä yhdistää jokaisen ”alter ego” –kuvan elokuvagenreä tukevaan taustaan.
Tausta voi olla ryhmän ottama kuva tai valmis kuva (esim. taidekuva, lehtikuva, oma piirros, tms.) jota käytetään sellaisenaan tai sitä yhdessä muokaten. 
 

Saaran ajatuksia alter egon muokkaamisesta

Olen käyttänyt joskus PhotoShopia ihan peruskuvan muokkaukseen: koko, reunojen häivytys jne. mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa. Muokkailin tuolloin kuvia lähinnä kotisivuja varten ja tällaista ”alteregon” kaltaista työtä en ole aiemmin osannut lähteä työstämään.

Tästä johtuen kilautin kaverille (valmistuu muotoilijaksi tänä keväänä), jonka tiesin hallitsevan PhotoShopin paremmin kuin omat taskunsa. Hän lupautuikin auttamaan ja piti minulle hieman yksityisopetusta yliopistolla käymämme demon lisäksi. Käytimme PhotoShopin tutkailuun parisen tuntia ja teimme siinä ajassa pienen harjoitustyönkin. Hän istui koko ajan vieressä neuvomassa ja minä sain käyttää konetta.

Kuvankäsittely-demolla sain onnekseni huomata, että tuosta oli erittäin paljon hyötyä, vaikka pelkäsin, ettei päähäni jäänyt yhtään mitään. Myös ryhmämme toteuttama juliste tulee liittymään samaan teemaan kuin fotogrammit, joten toteuttamani alterego oli sen mukainen.

Vartalo on otettu Lara Croftilta, hiukset ja kaulaan lisäämäni arven löysin googlettamalla (naama on oma!). Poistin työstäni joitain ”turhia” layereitä eli sellaiset tasot, joissa oli jäljellä vaikka se naama, jolta hiukset vein. Yhdistin myös joitain tasoja, etten vahingossa liikuta päätä tai vartaloa niin, että joudun sitten taas tuunailemaan ne takaisin oikeille paikoilleen. Tässä suhteessa siis en noudattanut täysin ohjeita, mutta jätin sinne kuitenkin joitain tasoja ihan sitä varten, että niistä näkee, että olen ymmärtänyt tasojen perusidean.

Voin rehellisesti sanoa, että nyt koen hallitsevani PhotoShopista sen verran peruselementtejä, että uskaltaisin lähteä kokeilemaan jotain hieman haastavampaakin. Ja läppärini on juuri ”huollossa”, sillä siihen asennetaan PhotoShop, ihan tästä innostuneena.  

Elokuvajulisteen viimeistely tehtiin ”omalla ajalla”, kun kaikkien alter egot oli saatu valmiiksi. Sitten teimme vielä taustan ja liitimme hahmot ja lisäsimme tekstit. Julisteesta tuli mielestäni melko hyvä, tosin aina olisi hiomisen varaa. Julisteen alaosaa peittävien pilvien kloonaaminen oli tuskaista ja siihen jäi ikäviä rajoja, vaikka miten yritti muuttaa läpinäkyvyyttä ynnä muita asetuksia.

Uskoisin kuitenkin, että työstämme voi hahmottaa elokuvan genren ja tietynlaisen tunnelman.

Annan ajatuksia alter egon muokkaamisesta

Media-kurssi oli siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että koen ja koin sen alusta asti hyvin vieraana. En ollut käyttänyt mitään kuvankäsittelyohjelmaa muuhun kuin kuvan muokkaukseen, jossa olen käyttänyt koon muokkausta, kuvan rajausta ja kuvan värisävyjen ja kirkkauden muokkausta. En siis juuri muita kuin aivan perustoimintoja. Tällä kurssilla harjoittelemamme muokkaustapa oli siis myös minulle uutta.                  

 









Niin kuin Saara kertoikin, hän kilautti kaverille ja minä käytin sitten kokenutta Saaraa avukseni. Sillä aikaa kun Saara työsti omaa kuvaansa, minä harjoittelin PhotoShopin käyttöä itsenäisesti. Jotain sainkin aikaiseksi, mutta halusin kuitenkin oppia käyttämään ohjelmaa paremmin. Vaikka kävinkin yliopistolla demolla, en osannut käyttää kaikkia toimintoja sujuvasti, miten olisin halunnut. Tästä syystä Saara lupautui oman työnsä tehtyään auttamaan minua ja hän opetti minulle asioita, joita oli kaveriltaan oppinut. Vinkkien ja neuvojen avulla sainkin tehtyä teemaamme sopivan prinsessan.

Jätin omat kasvot prinsessalle, jotka otin mustavalkeasta kuvasta. Halusin prinsessalle kuitenkin, luonnollisesti, ihon väriset kasvot, joten ”lainasin” väriä kaulasta. Tästä syystä prinsessan kasvoista tuli hieman rosoinen, mutta mielestäni se sopi prinsessan olemukseen hyvin. Halusin nimittäin prinsessasta ennemmin hieman kärsineen kuin iloisen näköisen. Hiukset ja mekon löysin Googlen kuvahausta. Samalla tavoin kuin Saara, poistamalla ja yhdistelemällä tasoja, sain työskenneltyä selkeästi, kohti lopullista alter-egoa. Lisäsin vielä prinsessan kaulaan Googlen kuvahakua hyödyntämällä hämähäkin ja vyötärölle niittivyön. Huulet värjäsin mustaksi. Olen tulokseen tyytyväinen ja Saaran avulla opin PhotoShopista paljon asioita, joista toivon olevan hyötyä myös tulevassa opettajan työssäni. Näitä perustaitoja, mitkä nyt omaan, voin myös vapaa-ajallani kehittää.

Even ajatuksia alter egon muokkaamisesta


Tein kuvanmuokkauksen toisen ryhmän demolla. Kuvan muokkaaminen oli minulle erittäin vaikeaa, koska en ollut käyttänyt Photoshop-ohjelmaa muuten kuin omien kuvien värien tehostuksiin ja efekteihin. Opin kuitenkin käyttämään loppujen lopuksi layereitä ja ymmärsin mikä niiden idea on. Kokeilin muutaman kerran, ensin kuvan, jossa liitin kasvoni Ewok-hahmolle ja piirsin sille käteen kirveen. Kuitenkin toinen kokeilemani versio, jossa liitin kasvoni Jokerin kasvoiksi, sopi paremmin julisteeseen. Piirsin vielä alteregolleni punaiset kynnet, jotta se kuvastaisi paremmin naiseutta alteregossani. Tämän tarinan Jokeri ei olekaan mies.

Opin mielestäni käyttämään Photoshop-ohjelmaa nyt huomattavasti monipuolisemmin. Toki helpompaa olisi, jos ohjeet ja itse ohjelma olisi suomen kielellä. Englannin kielen taito kun ei ole vahvin alani.

Lapset oppivat toki nopeasti muistamaan asioita joita eivät välttämättä ymmärräkkään ja uskon että lapset ovat innoissaan kun pääsevät muokkaamaan omia kuviaan ja siirtelemään ruumiinosiaan vaikka omaan idoliinsa tai supersankariinsa. Näen tällaiset tehtävät erittäin motivoivina olkoon ikäryhmä sitten mikä tahansa. Kun lopputulokset ovat hauskoja ja motivoivia, oppii ohjelmankin käytön paljon mielummin vaikka se vaikeaa olisikin. 

Valmis elokuvajuliste

 Genre: Kauhu/Fantasia/Musta huumori

Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?

Lasten kanssa tämäntyylinen työ olisi turhan laaja ja kannattaisi mieluummin keskittyä tarkoin rajattuun aiheeseen ja esimerkiksi tiettyyn määrään yksityiskohtia/ layereita. Lisäksi olisi ehkä hyvä työskennellä melko opettajajohtoisesti ja tehdä vaikkapa jokin harjoitustyö niin, että siinä edettäisiin mahdollisuuksien mukaan samaan tahtiin. Tärkeää on, että lapsi ymmärtää layereitten idean eli sen, minkä takia niitä on useampi ja miten työskentely onnistuu järkevästi ja niin, että lopputulos on halutunlainen.

Toisaalta tämän harjoittelu voisi sopia myös paja-työskentelyyn, jolloin ryhmäkokoa saisi pienennettyä ja opettajalle jäisi enemmän aikaa auttaa oppilaita. Täytyy tietysti muistaa myös se, että monet lapset ovat kasvaneet aivan erilaisessa, tietotekniikkapainotteisessa maailmassa kuin me ja moni heistä on käyttänyt jo ainakin jotain kuvankäsittelyohjelmaa. On kuitenkin syytä varmistaa se, osaavatko ja ymmärtävätkö he perusidean vai syntyykö lopputulos, vaan onnellisten sattumien kautta.