Kuva-analyysi

Kuvan lähde:

http://www.pelaajalehti.com/wordpress/wp-content/2008/09/ps3ad.jpg

Tehtävänanto:

 ”Kuka oikeastaan on kuvassa?"
Valitkaa pienryhmässä kuva (esim. mainoskuva, lehtikuva), joka puhuttelee teitä. Analysoikaa sitä käyttäen kolmitasoista kielioppia – pintataso, konnotaatiotaso ja abstraktitaso.

  

Aloitimme kuva-analyysin teon miettimällä, mistä löytäisimme mahdollisimman puhuttelevan kuvan. Päädyimme ensin etsimään uutiskuvia, sillä ne ovat usein melko dramaattisia, mutta kuitenkin “vähäeleisiä”. Lopullinen kuva löytyi kuitenkin puolivahingossa. Anna haki kuvaa sanalla “mainoskuva” ja tämä kyseinen otos kiinnitti hänen huomionsa. Me muut innostuimme kuvasta, koska siinä oli jotain mielenkiintoista ristiriitaisuutta, jota halusimme lähteä pohtimaan ja analysoimaan yhdessä.

Pintataso eli denotaatiotaso (aihesisältö)

Valitsemamme kuva on Sonyn PlayStation -mainos, joka on saanut paljon mediahuomiota. Kuvassa on hoikka ja kalpea tyttö, jonka hoikkuutta korostaa kireä valkea toppi ja kolmet suuret miesten housut hänen ympärillään. Tytön päällä olevien housujen omistajien yläruumiit makaavat hiekalla liikkumattomina, kuin kuolleina. Tausta on hämärä ja hyvin synkkä, ainoa valonpilke on aurinko joka loistaa hieman pilvien välistä. Hiekalla oleva kasvisto on hyvin karua ja taustalla oleva vuoristo näyttää myös melko kuivalta ja karulta. Taivas onkin kuvassa korostettu ja valo loistaa myös kuvassa olevaan tyttöön. Tyttö ei näytä kuuluvan karuun maisemaan muuten kuin kalpean värimaailmansa puolesta. Hän voisi olla kuin kuka tahansa naapurin tyttö, jota ei normaalisti kuvittelisi näkevänsä tällaisessa maisemassa.

Konnotaatiotaso (sivumerkitykset, mielleyhtymät, arvosisällöt, symbolinen rakenne)

Emme yhdistä kuvaa suoranaisesti PlayStationiin. Tytöstä tuli meille ensimmäiseksi mieleen maatuska, vaikkei kuvan teema ja maatuska millään lailla liitykään yhteen. Tämä mielleyhtymä tulee ehkä siitä, että maatuskat ovat onttoja sisältä ja myös niitä voi ikään kuin pinota päällekkäin niin kuin kuvan henkilöille on tehty. Ulomman kerroksen alta paljastuu aina uusi hahmo. Tosin tässä yllätyksellistä on se, että kolmen miehen ruumiin sisältä ei löydykään miestä, vaan nuori tyttö.

Miehet on kuvattu onttoina, joka kuvastaa sitä, että heidän elämänsä ei lakkaa vaikka heidän ruumiinsa “katkeaisivat”. Etummainen mies hymyilee ja taaimmaisella miehellä on silmät auki. Nämä seikat kuvastavat mielestämme juuri sitä, että alaosatominakin miehet eivät oikeasti ole kuolleita. Tämä ja miesten eloisat ilmeet kuvastavat sitä, että pelimaailmassa kuolleinakin hahmot voivat elää. Tai ainakin heillä on aina mahdollisuus uuteen elämään, mikään ei ole lopullista. Voiko tämä vaikuttaa siihen, että peleillä ei aina ole positiivinen vaikutus lapsen moraaliin sekä oikean ja väärän hahmottamiseen? Peleissä tappaminen voi olla mahdollisuus pysyä itse elossa ja selviytyä eikä sitä pidetä millään lailla vääränä. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, voi se vaikuttaa myös lasten maailmankuvaan. Kuva on myös melko raaka, jos mietitään sitä, että hyvin nuoretkin lapset pelaavat PlayStationilla. Lisäksi mietimme sitä, miten lapset reagoivat tällaiseen mainokseen, joka ei varmaankaan ole suunnattu varsinaisesti lapsille, mutta on silti heidän ulottuvillaan.

Tässä kuvassa on hyvin paljon ristiriitaisuuksia. Ensinnäkin tyttö ei edusta tyypillistä kuvaa pelaajasta tai ainakaan sellaista pelaajatyyppiä, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Yleensä pelaajaksi ajatellaan mieluummin nuoret miehet.  Toisekseen miehet on kuvattu “raatoina” ja tyttö on puolestaan hyvinvoivana. 

Toisaalta kuvaa voisi tulkita myös niin, että pelien maailmassa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tässä voisi kuvitella, että miehet ovat olleet tytön hahmoja pelimaailmassa ja sitä mukaa, kun hän on “menettänyt elämiä”, häneltä on aina lähtenyt yksi kuori. Voitaisiinkin ajatella, että juuri tällä hetkellä hän on menettänyt viimeisenkin elämänsä ja on ikään kuin siirtymässä takaisin reaalimaailmaan.

Kuvasta heijastuu kylmä ja raadollinen tunnelma, jolla kuvataan nykypäivän pelien väkivaltaisuutta ja synkkyyttä. Tyttö, joka kuvataan mainoksessa pahiksena, kuvaa sitä, miten nykyään tietokonepelejä voi pelata kuka vaan. Tytön kasvoista näkee myös sen, ettei peleistä enää välttämättä jää hyvä mieli vaan lapset ahdistuvat pelatessaan ja se voi heijastua myös lasten arkielämässä. Tyttö katsoo pelokkain silmin eteenpäin ruumiiden maatessa kylmällä hiekalla.

Kuvan maisema ei myöskään ole sellainen, jota kuvittelee stereotypisesti PlayStation pelejä ajatellessaan. Ehkä sillä kuvataankin yhä realistisempaan suuntaan kehittyvää grafiikkaa ja sitä, että pelimaailma voi tuntua pelaajista aivan oikealta. On tultu pitkä matka ensimmäisistä “tasohyppelypeleistä”.  

On vaikea ymmärtää miten tämä kyseinen mainoskuva ilmentää PlayStationin arvomaailmaa tai mitä sillä loppujen lopuksi ajetaan takaa. Mainoskuva on synkkä ja ehkä hieman masentavakin. Luulisi, että mainoskuvaan haettaisiin ennemminkin sellaista tunnelmaa, johon mahdollisen pelaajan olisi helppo samaistua ja kenties kuvitella itsensä eräänlaiseen sankarin asemaan. Toisaalta voihan olla, että tämän tyyppisten pelien pelaajat voivat samaistua tyttöön: he voivat kokea olevansa oikeassa elämässä aivan vaatimattomia ja tavallisia, mutta pelimaailmassa he ovat voittajia.

Jos kuva tosiaan on mainoskuva ja myös lapsipelaajien nähtävillä, ei ihme että kuva on aiheuttanut paljon keskustelua. Onkohan mainoksesta tahallisesti kuvattu ahdistava ja pelottava? Toisaalta miten tällä kuvalla olisi haluttu innostaakaan pelaamaan? Ennemmin kuva pistää ajattelemaan, millaisia vaikutteita nykypäivän pelit antavat lapsille ja nuorille.

Abstraktitaso (sävyt, tunnelma, rakenne, sommittelu, painotukset)   
Kuva on sommiteltu niin, että päällimmäisten housujen omistaja makaa lähimpänä tyttöä ja sisimpänä olevien housujen omistaja kauimmaisena. Kuva on kuvattu neutraalista kuvakulmasta, mutta siitä selkeästi näkyy arvoasetelma, jossa tyttö on kuvattu voittajana. Siitä huolimatta tytön katse on pelokas ja olemus kalpea, joka kuvastaa tietynlaista painostavuutta, samoin kuin taustalla oleva taivas. Tyttö näyttää isommalta kuin muut, koska hän on etualalla ja auringosta hohtava valo vielä korostaa tätä vaikutelmaa.

Kuvasta voi aistia myös jännittyneisyyttä: tytön ahdistuneisuus o vs. miesten jopa hieman ilkikurinen hymy tai katse. Jännittyneisyyttä kuvaa myös se, että tytön olemus on kalpea valon heijastuessa tyttöön ja hänen päällään on valkea paita, kun taas maassa makaavilla miehillä on päällään tummat vaatteet ja ehkä veriseksikin kuvattu ontto ruumis.

Maisema on kuvassa hyvin laaja ja avara, siellä on myös eri tasoja (esim. tasanko ja vuoret), joka kuvaa hyvin myös pelien maailmaa. Olisi helppo kuvitella, että tyttö voisi lähteä jatkamaan peliään mihin suuntaan tahansa.

Ajatuksia kuva-analyysista

Saaran ajatuksia:

Kuva-analyysi oli minulle yllättävän haasteellinen juttu. Ja ensin pitikin perehtyä melko tarkkaan analysoitaviin tasoihin ja niiden sisältöihin. Tähän löytyi apua sekä netistä, että Moodlen materiaaleista.

Ryhmämme löytämä kuva oli myös melko puhutteleva ja siitä irtosi paljon pohdintoja. Ehkä hieman jäi vaivaamaan, että huomasimmeko kaiken tai muistimmeko kirjata kaikki ajatukset ylös. Oli myös hauska huomata, kuinka samankaltaisia ajatuksia meille kuvasta heräsi. Vaikka kuva sinänsä oli melko ristiriitainen sisällöltään, niin ehkä meidän arvomaailmamme sitten aiheuttivat sen, että tulkintamme olivat melko samankaltaisia.

Kuva-analyysi valmistui lopulta melko vaivattomasti, mutta siinä suurena apuna oli nuo eri analysointitasot. Ja analysoimmekin kuvaa ikään kuin taso kerrallaan, joka mahdollisti sen, että kuva tuli tutkittua mahdollisimman tarkkaan ja ”järjestelmällisesti”. Mikäli olisimme lähteneet analysoimaan kuvaa aivan ”lonkalta”, luulen, että analyysi olisi jäänyt huomattavasti pinnallisemmaksi.

Annan ajatuksia:

Minulle myös kuva-analyysi tuotti vaikeuksia aluksi juuri sen takia, ettemme tienneet miten lähteä kuvaa analysoimaan. Moodlesta löysimme tasot ja niin kuin Saara sanoi, ne ymmärrettyämme alkoi kuvan analysointikin helpottua. Ensin tulkitsimme kuvaa yhdessä yleisesti, jonka jälkeen aloimme kirjoittaa ajatuksia ylös sitä mukaa kuin niitä tuli. Tekstiä ja ajatuksia alkoikin syntyä, jolloin saimme aikaan kokonaisen analyysin. Jännä oli huomata, että vaikka kuvasta voisi nähdä todella paljon erilaisia asioita, tuli mieleemme samanlaisia asioita, jotka tosi asiassa voivat olla aivan päinvastaisia mitä mainoskuvalla on oikeasti haluttu viestittää.

Koen edelleen olevani melko heikko kuva-analyysissä, sillä jo lukiossa koin sen erittäin haastavana aihealueena äidinkielessä. Olenkin kurssin aikana pohtinut, miksi kuvan analysointi tuolloin liittyi niin suuresti äidinkieleen ja miksei sitä olisi voitu harjoittaa myös kuvataiteen tunneilla. Olin kuitenkin hyvin yllättynyt, että kuvasta irtosi itsellenikin niin paljon erilaisia mielikuvia ja loppujen lopuksi tehtävä tuntuikin mielekkäältä ja jossain määrin helpolta. Ehkä tämä johtui suuresti siitä, että koettiin kuvan olevan hyvin mielenkiintoinen. Ajattelinkin niin, että ehkä tällaisia harjoituksia tehtyä alkaa kuviin kiinnittää eri tavalla huomiota. Ja sitä kuvantulkintaa olisikin vapaa-ajalla hyvä harjoittaa.

Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?

Mielestämme kuva-analyysia olisi hyvä harjoittaa jollain muotoa jo alakoulussa. Sen ei tarvitse todellakaan olla näin perusteellista, eikä se ole tarpeellistakaan, vaan kuvaa voitaisiin lähteä tarkastelemaan jo ensimmäisillä luokilla mielikuvituksen pohjalta: mitä kuvassa näkyy, mitä siitä tulee mieleen, millainen tunnelma kuvassa on. Tätä tietoutta on sitten myöhemmillä luokilla helppo lähteä syventämään ja pohtimaan syvällisemmin. Kuva-analyysia voi harjoittaa hyvin esimerkiksi äidinkielen tunneilla. Kun luetaan kappaletta läpi, voidaan samalla tutkiskella kuvia; miten ne linkittyvät tarinaan, mitä tarina olisi ilman kuvia jne. Samanlaista kuvantulkintaa voi harjoittaa esimerkiksi ympäristötiedon, historian tai uskonnon tunneilla. Kuvien analysoinnin tulisikin kulkea koko ajan mukana eri oppiaineissa.