Tehtävänanto:
Jokainen pienryhmän jäsen valokuvaa kaikki tehtävänannon mukaiset kuvat. Näistä valokuvista ryhmä päättää lopulliseen kuvasarjaan tulevat valokuvat. Jokaiselta on väh. yksi valokuva kuvasarjassa.
Kuvasarjan kuvat:
- hetken valinta
- tallentava – dokumentti (objektiivinen)
- löydetty – luonto (objektiivinen)
- lavastettu – studio (subjektiivinen)
- näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)
- ilmaisutekniikan valinta – valo ja varjo
- näkökulman valinta
Elämän pieniä suuria ihmeitä
 |
| Ilmaisutekniikan valinta - valo -varjo ©Saara Löppönen |
 |
| Hetken valinta ©Saara Löppönen |
 |
| Lavastettu – studio (subjektiivinen) © Anna Martikainen |
 |
| Löydetty – luonto (objektiivinen) ©Saara Löppönen |
 | ||||
| Näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen) ©Eve Tuppurainen |
 |
| Tallentava – dokumentti (objektiivinen) ©Eve Tuppurainen |
 |
| Näkökulman valinta©Eve Tuppurainen |
Ajatuksia valokuvauksesta
Saaran ajatuksia:
Valokuvia kävimme ottamassa
yhdessä Annan kanssa, koska meillä molemmilla oli hieman sellainen olo, että
voitaisiin tarvita toistemme tukea ja ideoita. Ilokseni sain huomata, että
ideat lähtivätkin lentoon melko pian sen jälkeen, kun olimme ottaneet kameran
kauniiseen käteen ja lähteneet pikkukävelylle. Joistakin teemoista tuli
useampiakin kuvia, sillä päivän edetessä löysimme parempia kuvauspaikkoja ja
ideoita.
Erityisen tyytyväinen olen
ilmaisutekniikan valintaan (valo – varjo), jossa pelasimme kameran asetuksilla.
Valitsimme korostettaviksi väreiksi harmaan eri sävyt ja se toimi mielestäni
upeasti. Anna on kuvassa aivan mahtava, ihan kuin metsässä. Toinen kuva, johon
olen erityisen tyytyväinen oli lavastamamme, hieman provosoivakin kuva, jossa
minä olen sytyttämässä tupakkaa. Löydetty – luonto kuvassa toistuu mielestäni
hauskasti luonnon oman värisävyt ja näyttääkin siltä, kuin kulahtaneella,
pusikkoon kadonneella jalkapallolla olisi oma suojaväritys. Sitä oli
oikeastikin vaikea erottaa läheisen kiven vierestä. Tätä kuvaa emme kuitenkaan liittäneet lopulliseen kuvasarjaan, sillä meillä oli aika paljon hyvää materiaalia, josta valita.
Omalta kohdaltani voisin todeta sen, että kuvakulmien ja rajauksen käyttöä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin. Tosin kuvasarjaan valituissa kuvissa näkyy hieman muunlaista "kameralla kikkailua".
Omalta kohdaltani voisin todeta sen, että kuvakulmien ja rajauksen käyttöä olisi voinut käyttää monipuolisemminkin. Tosin kuvasarjaan valituissa kuvissa näkyy hieman muunlaista "kameralla kikkailua".
Even ajatuksia:
Otin omat kuvani kun olin matkalla Indonesiassa. Olin miettinyt jo valmiiksi monta asiaa mitä olisin halunnut kuvata. Kuitenkin tajusin pian että en voinut suunnitella mitä näen matkalla ja mitkä kuvat sopisivat parhaiten ryhmämme ottamiin kuviin, jotta saisimme niille jonkunlaisen yhtenevyyden.
Ensimmäinen (näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)) kuvani tuli kuitenkin aivan yllättäen mieleeni kun ystäväni poltti itsensä niin pahoin auringossa, että jouduimme käymään sairaalassa näyttämässä hänen kasvojaan. Niitä en kuitenkaan halunnut ottaa kuvaan, joska halusin pitää ystäväni anonyymina. Ystäväni rakastaa aurinkoa ja ottaa aina kesäisin pakkomielteenomaisesti aurinkoa. Hän valitteli vielä palettuaan, että on masentavaa kun sataa, kun ei voi ottaa palaneelle iholle uutta väriä. Ulkonäkö vai terveys, mikä sinulle on tärkeintä?
Toisessa kuvassa (tallentava – dokumentti (objektiivinen)) olimme kiertelemässä autolla vuoristoa ja näimme valtavan temppelialueen suurten, noin 20 metrien korkuisten puiden lomassa. Kävimme kurkistamassa aluetta ja näimme kun nuoret hindut puhdistautuivat synneistään ja rukoilivat temppelin altaassa. Uskonnot ovat alkaneet kiinnostaa itseäni vasta muutama vuosi sitten ja mielestäni tuo rituaali oli jollain tavalla todella kiehtovaa katsottavaa.
Kolmas kuvani, (näkökulman valinta) on kuva Indonesian rannalta. Löysin rannalla kävellessäni edestäni kuolleen, juuri paikalleen huuhtoutuneen pallokalan, joka pyöri edessäni veden virratessa sen ylitse. Mielestäni se oli jotenkin niin hienon näköinen että otin siitä kuvan, vaikka kuolleen kalan kuvaaminen tuntuikin jotenkin väärältä. Löysin jotain kuollutta, masentavan ja onnettoman näköistä ilon ja kauneuden keskeltä.
Annan ajatuksia:
Niin kuin Saara jo sanoikin, olimme ottamassa valokuvia yhdessä. Saaralla oli järkkäri mukana, jota minäkin pääsin innoissani testailemaan. Kuvausprosessi oli hauska, saimme toisiltamme ideoita, ja pystyimme käyttämään toisiamme kuvauksissa mukana. Saara huomasi puiden muodostaman varjon OKL-hallin seinässä ja innostuimme tästä. Otimme toisistamme kuvia, jotka päätyivät myös Facebookin profiilikuviksi. Tuo kuva, jonka Saara valitsi tänne, on todella hieno, myös omasta mielestäni.
Lavastettu-studio -kuva on mielestäni sopiva lavastetuksi kuvaksi, koska halusimme sen olevan selkeästi tilanne, joka ei todellisuudessa, ainakaan Saaran tapauksessa ole mahdollista. Halusin, että kuvassa tulee näkyviin kyltti "tupakkapaikka" ja tilanne, jossa Saara olevinaan kameraa huomioimatta on sytyttämässä tupakkaansa maha pystyssä. Koska Saaralla oli myös oikein söpö asu päällä, halusin että se tulee näkyviin piposta aina Converseihin asti. Uudet kengät ja kaikkea!
Toisessa kuvassa, näkemyksellinen-tulkitseva, kuvasin metsää, jossa näen olevan jotain negatiivistä. Tuossa kuvassa en koe luonnon olevan kauneimmillaan. Siinä näkyy selkeästi ruma viemäri, muovipussi ja likainen vesilammikko. Halusin ottaa kuvan pystyasennossa siksi, että kuvassa näkyisi ohuet ja ja karunoloiset puut verrattuna takaa kuultavaan vihreään terveeseen metsään. Toisaalta hauskan kontrastin kuvaan tuo aurinko, joista muodostuu myös puiden varjot. Se vaikuttaa ehkä myös siihen, että kuvan viemäri ja vesi korostuu.
Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?
Koulumaailmassa valokuvaus olisi mielestämme helppo integroida melkein aineeseen kuin aineeseen. Lisäksi jokaisessa koulussa on todennäköisesti välineet sen toteuttamiseen. Valokuvaus on usein myös hyvin pidetty aihe ja koska monella oppilaalla on koko ajan kamera mukana (puhelimessa), niin olisi hyvä opettaa heille hieman valokuvauksen perussääntöjä. Koulussa ei ole varmaankaan tarpeen mennä kovin syvällisiin asioihin ja ainahan on mahdollisuus pitää vaikka valokuvauskerhoa, jossa näihin asioihin sitten panostetaan syvällisemmin.
Opstuksessa voisi aivan hyvin keskittyä muutamiin olennaisiin perustoimintoihin, jotka löytyvät ainakin nykyään lähes joka kamerasta (zoom, värien korostus) sekä kuvakulmiin ja rajaukseen. Niillä pääsee jo mielestämme todella pitkälle!
Otin omat kuvani kun olin matkalla Indonesiassa. Olin miettinyt jo valmiiksi monta asiaa mitä olisin halunnut kuvata. Kuitenkin tajusin pian että en voinut suunnitella mitä näen matkalla ja mitkä kuvat sopisivat parhaiten ryhmämme ottamiin kuviin, jotta saisimme niille jonkunlaisen yhtenevyyden.
Ensimmäinen (näkemyksellinen – tulkitseva (subjektiivinen)) kuvani tuli kuitenkin aivan yllättäen mieleeni kun ystäväni poltti itsensä niin pahoin auringossa, että jouduimme käymään sairaalassa näyttämässä hänen kasvojaan. Niitä en kuitenkaan halunnut ottaa kuvaan, joska halusin pitää ystäväni anonyymina. Ystäväni rakastaa aurinkoa ja ottaa aina kesäisin pakkomielteenomaisesti aurinkoa. Hän valitteli vielä palettuaan, että on masentavaa kun sataa, kun ei voi ottaa palaneelle iholle uutta väriä. Ulkonäkö vai terveys, mikä sinulle on tärkeintä?
Toisessa kuvassa (tallentava – dokumentti (objektiivinen)) olimme kiertelemässä autolla vuoristoa ja näimme valtavan temppelialueen suurten, noin 20 metrien korkuisten puiden lomassa. Kävimme kurkistamassa aluetta ja näimme kun nuoret hindut puhdistautuivat synneistään ja rukoilivat temppelin altaassa. Uskonnot ovat alkaneet kiinnostaa itseäni vasta muutama vuosi sitten ja mielestäni tuo rituaali oli jollain tavalla todella kiehtovaa katsottavaa.
Kolmas kuvani, (näkökulman valinta) on kuva Indonesian rannalta. Löysin rannalla kävellessäni edestäni kuolleen, juuri paikalleen huuhtoutuneen pallokalan, joka pyöri edessäni veden virratessa sen ylitse. Mielestäni se oli jotenkin niin hienon näköinen että otin siitä kuvan, vaikka kuolleen kalan kuvaaminen tuntuikin jotenkin väärältä. Löysin jotain kuollutta, masentavan ja onnettoman näköistä ilon ja kauneuden keskeltä.
Annan ajatuksia:
Niin kuin Saara jo sanoikin, olimme ottamassa valokuvia yhdessä. Saaralla oli järkkäri mukana, jota minäkin pääsin innoissani testailemaan. Kuvausprosessi oli hauska, saimme toisiltamme ideoita, ja pystyimme käyttämään toisiamme kuvauksissa mukana. Saara huomasi puiden muodostaman varjon OKL-hallin seinässä ja innostuimme tästä. Otimme toisistamme kuvia, jotka päätyivät myös Facebookin profiilikuviksi. Tuo kuva, jonka Saara valitsi tänne, on todella hieno, myös omasta mielestäni.
Lavastettu-studio -kuva on mielestäni sopiva lavastetuksi kuvaksi, koska halusimme sen olevan selkeästi tilanne, joka ei todellisuudessa, ainakaan Saaran tapauksessa ole mahdollista. Halusin, että kuvassa tulee näkyviin kyltti "tupakkapaikka" ja tilanne, jossa Saara olevinaan kameraa huomioimatta on sytyttämässä tupakkaansa maha pystyssä. Koska Saaralla oli myös oikein söpö asu päällä, halusin että se tulee näkyviin piposta aina Converseihin asti. Uudet kengät ja kaikkea!
Toisessa kuvassa, näkemyksellinen-tulkitseva, kuvasin metsää, jossa näen olevan jotain negatiivistä. Tuossa kuvassa en koe luonnon olevan kauneimmillaan. Siinä näkyy selkeästi ruma viemäri, muovipussi ja likainen vesilammikko. Halusin ottaa kuvan pystyasennossa siksi, että kuvassa näkyisi ohuet ja ja karunoloiset puut verrattuna takaa kuultavaan vihreään terveeseen metsään. Toisaalta hauskan kontrastin kuvaan tuo aurinko, joista muodostuu myös puiden varjot. Se vaikuttaa ehkä myös siihen, että kuvan viemäri ja vesi korostuu.
Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?
Koulumaailmassa valokuvaus olisi mielestämme helppo integroida melkein aineeseen kuin aineeseen. Lisäksi jokaisessa koulussa on todennäköisesti välineet sen toteuttamiseen. Valokuvaus on usein myös hyvin pidetty aihe ja koska monella oppilaalla on koko ajan kamera mukana (puhelimessa), niin olisi hyvä opettaa heille hieman valokuvauksen perussääntöjä. Koulussa ei ole varmaankaan tarpeen mennä kovin syvällisiin asioihin ja ainahan on mahdollisuus pitää vaikka valokuvauskerhoa, jossa näihin asioihin sitten panostetaan syvällisemmin.
Opstuksessa voisi aivan hyvin keskittyä muutamiin olennaisiin perustoimintoihin, jotka löytyvät ainakin nykyään lähes joka kamerasta (zoom, värien korostus) sekä kuvakulmiin ja rajaukseen. Niillä pääsee jo mielestämme todella pitkälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti