10.4.13 Fotogrammi

Tehtävänanto: 

Fotogrammiin valitaan sellaisia esineitä ja materiaaleja, joilla voidaan tehdä erilaiset fotogrammit. Tehtävänä on tutkia seuraavia käsitteitä: läpinäkyvyys, rytmi, tasapaino, jännite, välimatka, liike ja tiheys/ stuktuuri. Tutkittavista käsitteistä kootaan yhteinen kokonaisuus, joka liitetään portfolioon. Työlle tulee antaa nimi ja jokaiselta ryhmän jäseneltä tulee olla vähintään yksi fotogrammi lopullisessa työssä.

 Kuvasarjamme "Taikametsä"

 Saaran mietteitä:

Fotogrammin teko hieman jännitti, koska olin tehnyt fotogrammia kerran aiemmin, joskus 1-2 luokalla. Tuolloin asettelimme valokuvapaperille erilaisia lehtiä ja muita luonnonmateriaaleja. Kovinkaan selvää kuvaa fotogrammin teosta ei ollut, muistin vain, että valokuvapapereita uitettiin valottamisen jälkeen jossain aineissa ja sitten odoteltiin, että kuvat kuivuvat.

Ryhmämme piti pienen palaverin ennen fotogrammien tekoa, jossa pohdittiin koko portfolion/ mediaosuuden punaista lankaa. Lähdimme toteuttamaankin sitä aiheella ”hyvä vs. paha”. Nämä teemat mielessä keräsimme sitten erilaisia materiaaleja, joilla toteuttaa fotogrammit. Materiaalien kirjo oli melko laaja senkin vuoksi, että näimme nyt käytännössä miten ne käyttäytyvät. Opimme myös sen, mitä materiaaleja ei kannata ottaa pimiötyöskentelyyn (silkkipaperi, pienet helmet).

Kaikki tekemäni fotogrammit on valotettu aikavälillä 2,5-4 sekuntia. Kokeilin myös eri koneita, mutta oma suosikki löytyi jo parin kokeilun jälkeen. Omat suosikkini fotogrammeista ovat liike ja rytmi. 

Mielestäni meillä toimi Annan kanssa ryhmätyö hyvin ja viihdyimmekin pimiössä jonkun tovin.

Saaran fotogrammit:

Tiheys

Jännite

Liike

Rytmi

Annan mietteitä:
Fotogrammin teko jännitti myös, sillä minulla ei ollut siitä minkäänlaista kokemusta. Ennen kurssia en edes tiennyt mikä fotogrammi on, joten olin samalla hyvin jännittynyt mutta myös innoissani siitä, mitä pääsemme tekemään. Olin kuitenkin suurin piirtein kärryillä, mitä olemme tekemässä, vaikka samaan aikaan myös hyvin iloinen, että Saara oli mukana vaihtamassa kokemuksia enkä joutunut työskentelemään yksin. Mielestäni ryhmätyömäinen työskentely toimikin pimiössä hyvin, sillä toisilta sai tarvittaessa apua. Yhteistyö Saaran kanssa toimi ja koin saavani Saaralta apua ja vinkkejä.

Työskentely oli tosi hauskaa, mutta myös puuduttavaa, kun tajusin vasta lopputunnista, että silkkipaperi läpäisee liikaa valoa ja tästä syystä valotusaika ei vaikuttanut siihen millainen lopputulos tuli. Tästä syystä meinasin välillä turhautua, kun mikään töistä ei onnistunut niin kuin olisin halunnut. Samalla huomasin myös sen, että jos käyttää paljon erilaisia materiaaleja, tulee miettiä pimiön ulkopuolella tarkkaan miten ne meinaa sommitella ja jättää mieluiten ne kaikista pienimmät helmet kokonaan pois. Löysin Saaran tavoin mieleisimmän koneen, kokeiltuani niistä kaikkia, melko nopeasti, mutta valotusajan merkityksen ymmärsin vasta lopputunnista. Ehkä jäikin hieman häiritsemään se, että alkutunti meni kokeillessa ja testaillessa eri valotusaikoja vaikka vika oli silkkipaperissa.

Fotogrammini on valotettu aikavälillä 1-7 sekuntia. Tämäkin ehkä kertoo, että kokeilin useampaa valotusaikaa tuntien aikana, koska luulin sen olevan ongelmana.  Pidin eniten ja onnistuneimpina töinäni läpinäkyvyyttä ja välimatkaa. Koen saavani paljon kokemuksia ja ajatuksia siitä, mitä oppilaiden kanssa tulee ottaa huomioon ja mitä ongelmia oppilaatkin voivat kokea pimiössä. Todella rikastuttava oppimiskokemus siis.
 

Annan fotogrammit:

Epäonnistunut, heilahtanut työ

Tässä työssä olin jo muutamia kertoja kokeillut työskentelyä eri materiaaleilla ja valoitusajoilla, ja kokenut melkoisen monta kertaa turhautumista. Näin voi käydä, jos ei keskity kunnolla työskentelyyn. Oppimiskokemus siis tämäkin. Tässä harmitti se, että fotogrammi olisi voinut hyvinkin onnistua ilman heilahtamista. Tulee siis erityisesti keskittyä siihen, että laittaessa lasin valokuvapaperin päälle, mikään siellä alla ei ole heilahtanut. Tätä on hyvä tarkkailla ja muistuttaa oppilaidenkin kanssa työskenneltäessä.

Epäonnistunut, liian pitkä valoitusaika

Tässä työssä kokeilin pidempää valotusaikaa, jolloin ymmärsin, että jatkossa tulee käyttää vain muutaman sekunnin valoitusaikaa. Muistaakseni tässä työssä saattoi myös käydä vahinko, jolloin punavalosuodatin oli auki, jolloin valotusajasta tuli vielä pidempi kuin halusin, liiankin pitkä siis. Tässä työssä harmitti se, että työstä olisi saattanut tulla hieno (tiheys) ilman kömmähdystä. No, tässä ainakin jälleen oppi sen, että punavalosuodatinta ei ole turhaan keksitty.

Läpinäkyvyys

Välimatka

Even mietteitä:

Fotogrammin tekeminen oli minulle täysin uusi kokemus. Tein omat fotogrammini eri demokerralla kuin Anna ja Saara, joten omani poikkeavat hieman heidän töistään. Fotogrammissa on mielestäni olennaista kokeilla ja taas kokeilla. Niin saa parhaimpia tuloksia. Itse olisin halunnut kokeilla muitakin materiaaleja ja muita kuvioita sekä muotoja fotogrammeihini, mutta aikaa ei ollut tarpeeksi. Olin ryhmässä, jossa meitä oli niin paljon, että jouduimme vuorottelemaan ja sen vuoksi tuli paljon odottelua. Sain kuitenkin tehtyä mielestäni hauskan näköisiä töitä käsipaperin ja puun oksan avulla. Käytin myös yhdessä työssä pieniä lehtiä ja kuivaneen kasvin osia.

Fotogrammeissani kokeilin valoitusaikoja 2-5 sekuntia ja koin että sain niillä parhaimpia tuloksia. Työssä, jossa pidin valoitusaikana 5 sekuntia, näkyy selkeämmin yksityiskohtia kuin muissa, missä valoitusaika on pienempi. Mitä pitempi valoitusaika on, sitä enemmän valoa pääsee materiaalin läpi, jos siitä on mahdollista päästä läpi.

Käytin puun oksan päällä lasilevyä valoitusaikana, jotta oksa pysyisi paikallaan. Sitten lisäsin lasin päälle tasaisempia materiaaleja kuten paperi ja lehdet ovat. Muutamassa otoksessa asetelmani heilahtivat hieman ja ne näkyvät lähinnä oksien asetelmassa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska osasin olettaa että fotogrammeista tulee jotain muuta, mitä olen ajatellut niistä tulevan. 

Ennen valoitusta on erittäin tärkeää muistuttaa lapsille, että paperi ja työ menevät pilalle, jos valokuvapaperi näkee päivänvaloa ennen huuhteluvaihdetta. Eli myös tärkeää oli muistaa kun asettelee paperin oikealle kohdalle suurennuskojeen alle ja kun asettelee materiaalit paperille, että punasuodin on valon päällä.

Uutena asiana minulle tuli myös se, että paperi täytyy kehittää nesteessä. Ensin paperi täytyi upottaa kehitysnesteeseen, jossa sen tuli olla noin 1 minuutti. Vasta tässä vaiheessa kuva tuli esiin. Tämän jälkeen se siirrettiin pihdeillä seuraavaan, keskeyte-nesteeseen, jossa sen tuli olla noin puoli minuuttia. Keskeyte-neste pysäyttää valokuvan kehittymisen niin ettei se mene päivänvalossa pilalle. Kolmas vaihe oli kiinnitys-nesteeseen upottaminen, mikä liuotti valokuvan kemikaalit veteen sopivaksi. Kiinnitys-nesteessa valokuvan tuli olla noin 1 minuutin. Lopuksi valokuva asetettiin juoksevan veden alle 3-4 minuutiksi. Tämä vaihe oli erittäin olenainen vaihe kuvan säilymisen kannalta. Vaiheet on tärkeä kerrata lasten kanssa moneen kertaan ja muistuttaa, ettei pihtejä saa missään nimessä sekoittaa vääriin nesteisiin.

Mielestäni fotogrammin tekeminen oli erittäin antoisaa ja hauskaa.

                                    Even fotogrammi 

Tasapaino

Mitä opettajan tulee huomioida työskenneltäessä oppilaiden kanssa?

Fotogrammia tehdessä on syytä muistaa, että lapsilla on selkeät ohjeet siitä, miten pimiössä työskennellään. Esimerkiksi oven avaaminen tai valojen napsauttaminen päälle voi tuhota monen oppilaan työt. Pimiössä on myös kemikaaleja, joiden kanssa tulee olla varovainen. Ennen pimiötyöskentelyä on myös syytä selvittää, onko jollain oppilaalla esimerkiksi sellaista terveydellistä estettä, jonka vuoksi pimiötyöskentely olisi syytä jättää väliin. Opettajalla on varsin suuri vastuu työskentelystä.

Ryhmäkoko kannattaa pitää melko pienenä, jotta opettajalla on mahdollisuus valvoa työskentelyä ja ryhmien muodostuksessa kannattaa ottaa huomioon myös henkilökemiat ja lasten tavat toimia. Usein pimiöt ovat melko pieniä tiloja, joten siellä jokaisen on hyvä tietää, miten työskentely etenee. Kuulimme kuitenkin demoilla, että omalla opettajallamme on lähinnä positiivisia kokemuksia lasten pimiötyöskentelystä ja vilkkaimmatkin oppilaat voivat yllättää rauhallisella työskentelyllään.

Opettajan kannattaa myös valita sellaisia materiaaleja, jotka aiheuttavat riskin työn onnistumiselle. Ei siis oteta mukaan niitä pieniä helmiä tai suolaa, koska on olemassa niin paljon muitakin vaihtoehtoja. Lisäksi, opettajan on hyvä muistuttaa oppilaita, kuinka laitteiden kanssa toimitaan: milloin punavalosuodatinta tulee käyttää ja milloin ei sekä mitä vaikutusta eri valotusajoilla on. Täten vältytään turhautumisilta ja sitä kautta ylimääräiseltä sähellykseltä.